Ex libris: mitä se tarkoittaa, sen historia ja näin teet omasi
Julkaistu · Libriel
Ex libris on kirjan sisäpuolelle tehty omistusmerkki, tavallisesti etukannen sisäpuolelle. Se voi olla liimattu merkki, leimasimen painama jälki tai kohokuvioitu painanne, jossa on omistajan nimi ja joskus tunnuslause tai kuva. Sana on latinaa ja tarkoittaa ”jonkun kirjoista”, usein käännettynä ”jonkun kirjojen joukosta”.
Lyhyesti
- Sana on latinaa: libris on sanan liber, kirja, monikon ablatiivi. Suomessa kirjoitetaan yleensä ”ex libris”.
- Vanhimmat tunnetut painetut ex librikset ovat saksalaisia ja ajalta noin 1470-1480: Hans Iglerin siili ja Hilprand Brandenburgin enkeli.
- Siihen kirjoitetaan sanat ”Ex libris” ja niiden perään oma nimi sekä halutessa tunnuslause tai kuva.
- Kirjat voi merkitä kolmella tavalla: liimattavalla tarralla, leimasimella ja musteella tai kohokuviointipihdeillä tehdyllä kohokuvalla.

Mitä ”ex libris” tarkoittaa?
”Ex libris” on latinankielinen ilmaus: ex ilmaisee alkuperää ja libris on sanan liber, kirja, monikon ablatiivi. Ranskalainen Larousse-sanakirja kääntää sen ”jonkun kirjoista”, Ranskan akatemia ”kuuluu jonkun kirjoihin”1,2. Nimen edessä ilmaus luetaan siis ”tämä kirja kuuluu jonkun kirjastoon”.
Ranskassa sana tarkoittaa itse merkkiä. Ranskan akatemia määrittelee sen kirjan sisäpuolelle kiinnitetyksi merkiksi, joka osoittaa kirjan omistajan; tavallisessa kielenkäytössä se on kirjojen ystävän nimellä varustettu merkki, usein tunnuslauseen tai vaakunan kera2. Trésor de la langue française -sanakirjan mukaan sana esiintyy ranskassa ensimmäisen kerran vuonna 1840 Paul Lacroix'n tekstissä3.
Ranskan kielessä sana on taipumaton maskuliini: un ex-libris, des ex-libris1. Vuoden 1990 oikeinkirjoitusuudistuksen jälkeen sen voi kirjoittaa ranskaksi myös yhteen, ”exlibris”1,2, ja loppu-s äännetään2. Saksaksi sanotaan das Exlibris4, englanniksi bookplate tai ex libris. Portugaliksi ex-líbris tarkoittaa myös kaupungin tai paikan tunnusmerkkiä5.
Mistä ex libris on peräisin?
Ajatus kirjan merkitsemisestä on paljon kirjapainotaitoa vanhempi. British Museumin kokoelmissa on pieni fajanssilaatta, jossa ovat faarao Amenhotep III:n ja kuningatar Tiyn nimet, noin vuosilta 1390-1350 eaa. Siinä on teoksen nimi, ja se toimi luultavasti papyrusrullia sisältäneen lippaan nimilappuna, kiinnitettynä langalla sen kahden reiän läpi6. Museon mukaan sitä pidetään ”yleisesti” ”ex librisenä”, lainausmerkit mukaan lukien: se on pikemminkin esimuoto, lippaan nimilappu eikä kirjan sisälle tehty merkki.
Ensimmäiset varsinaiset ex librikset syntyivät Saksassa puupiirroksen myötä 1400-luvun viimeisellä kolmanneksella.
- Hans Iglerin siili, käsin väritetty puupiirros, on British Museumin mukaan luultavasti vanhin säilynyt ex libris (noin 1470-1480). Siili pitää suussaan kukkaa lauseen ”Hans Igler, suudelkoon sinua siili” alla; se on sanaleikki sanalla Igel, siili. Siitä tunnetaan neljä kappaletta7.
- Hilprand (tai Hildebrand) Brandenburgin enkeli on Art Institute of Chicagon mukaan vanhin dokumentoitu painettu ex libris. Brandenburg merkitsi sillä koko kirjastonsa ennen kuin lahjoitti sen Buxheimin kartusiaaniluostarille, johon hän itse liittyi noin 14808.
- Albrecht Dürer piirsi noin 1502 ystävälleen Willibald Pirckheimerille ex libriksen, jossa lukee ”Sibi et amicis”: itselleen ja ystävilleen9.
Ranskan vanhimman tunnetun ex libriksen katsotaan usein kuuluneen Jean Bertaud de La Tour-Blanchelle, noin vuodelta 152910. Historioitsija Walter Hamiltonin mukaan vanhin varmasti päivätty on Charles Albosiuksen ex libris Autunista vuodelta 157411. 1600-luvulle asti suuret kirjojen keräilijät painattivat myös vaakunansa tai nimikirjaimensa kirjan kansiin: tämä ”supralibros” teki nimilapusta usein tarpeettoman10.
Tekniikat seurasivat painetun kuvan kehitystä: ensin puupiirros, sitten kuparipiirros ja 1800-luvun lopulla valokuvamekaaniset menetelmät10. Kirjastot puolestaan ovat käyttäneet omistusleimoja ainakin 1500-luvun alusta lähtien12.
Kuka kerää ex libriksiä?
1800-luvun lopulla ex libriksistä tulee keräilykohde. The Ex Libris Society perustetaan Lontoossa vuonna 1891, samana vuonna kuin berliiniläinen seura, joka toimii yhä nimellä Deutsche Exlibris-Gesellschaft14,15. Ranskalainen Société française des collectionneurs d'ex-libris perustetaan Pariisissa vuonna 189311,16.
Vuonna 1897 kuollut Sir Augustus Wollaston Franks testamenttasi kokoelmansa British Museumille. Vuoden 1903 luettelossa sitä pidettiin luultavasti suurimpana koskaan koottuna: lähes 40 000 brittiläistä ja amerikkalaista ex librista ja lähes 30 000 ulkomaista, kaksoiskappaleita lukuun ottamatta17.
Keräilijät ovat kokoontuneet vuodesta 1953 kansainvälisiin kongresseihin; 39. kongressi oli määrä pitää San Franciscossa vuonna 202214,18. Heidän kattojärjestönsä FISAE perustettiin Hampurissa vuonna 196619.
Mitä ex librikseen kirjoitetaan?
Klassinen muoto mahtuu kahdelle riville: ”Ex libris” ja sen jälkeen omistajan nimi. Voit lisätä kaupungin, tunnuslauseen, nimikirjaimet tai sinua kuvaavan kuvan: eläimen, puun, vaakunan tai esineen.
- ”Ex libris Claire Martin”, yksinkertaisin muoto.
- ”Liber Bilibaldi Pirckheimer” (”Willibald Pirckheimerin kirja”) Dürerin piirtämässä ex libriksessä9.
- ”Ex labore quies” (”työn jälkeen lepo”), Albosiuksen tunnuslause vuonna 157411.
Mitä pienempi merkki, sitä lyhyemmän tekstin pitää olla. Library of Congressin mukaan kirjastoleimasimilla terävimmät jäljet syntyvät yksinkertaisista, pelkkää tekstiä sisältävistä aiheista: ohuista päätteettömistä suuraakkosista20. Henkilökohtaisessa ex librisissä koristeellisempikin kirjasin pysyy luettavana, kun teksti on lyhyt.
Tarra, leimasin vai kohokuva: minkä tavan valitset?
Irrotettavalla liimalla kiinnitetyn tarran voi poistaa; muste ja kohokuva jäävät sivuun pysyvästi.
| Liimattu tarra | Leimasin ja muste | Kohokuva | |
|---|---|---|---|
| Mikä se on | Painettu merkki, joka liimataan etukannen sisäpuolelle | Musteella tehty merkki suoraan sivulle | Paperiin painettu kohokuvio ilman mustetta |
| Valmistelu | Merkit painatetaan ja liimataan yksi kerrallaan | Ei tarvita: itsemustaava leimasin mustaa itsensä joka painalluksella | Sivu työnnetään pihtien väliin ja puristetaan |
| Paperi | Kaikki kirjat | Muste voi levitä hyvin ohuessa tai huokoisessa paperissa ja tarttuu huonosti päällystettyyn paperiin20 | Libriel-kohokuviointileimasimella: paperi enintään 150 g/m², enintään 6 cm:n päässä reunasta |
| Voiko sen perua? | Kyllä, irrotettavalla liimalla21 | Ei, muste jää | Ei, kohokuva jää |
| Lopputulos | Värillinen painatus tai kaiverrus, valinnan mukaan | Tekstiä yhdellä musteen värillä | Hienovarainen, näkyy viistossa valossa |
Libriel ex libris -leimasin on itsemustaava. Sen suorakaiteen muotoista jälkeä on kolmea kokoa: 38 × 14 mm (1-2 riviä), 46 × 18 mm (2-3 riviä) ja 58 × 22 mm (3-4 riviä). Rivillä voi olla koosta riippuen 16-26 merkkiä, ja musteen väri on musta, sininen tai punainen.

Ex libris -kohokuviointileimasin on ruostumattomasta teräksestä tehdyt kohokuviointipihdit, joissa on messinkiset painolaatat. Se tekee noin 4 cm:n pyöreän kohokuvan enintään 6 cm:n päähän sivun reunasta paperiin, jonka neliöpaino on enintään 150 g/m². Valitset jonkin Libriel-malleista nimelläsi tai lähetät oman piirroksesi.

Mihin kohtaan kirjaa ex libris laitetaan?
Perinteinen paikka on etukannen sisäpuoli eli etusisäkansi. Muussa tapauksessa käytetään esilehteä, kirjan ensimmäistä tyhjää sivua1,21. Mikään sääntö ei määrää tiettyä kulmaa: valitse kohta, jossa ei ole tekstiä, ja käytä samaa kohtaa kaikissa kirjoissasi.
Näin teet oman ex libriksen vaihe vaiheelta
- Valitse teksti. ”Ex libris” ja nimesi riittävät. Laske merkit: liian pitkä rivi muuttuu pienessä koossa lukukelvottomaksi.
- Valitse menetelmä kirjojesi mukaan: leimasin, kun haluat merkitä suuren kirjaston nopeasti, kohokuva, kun haluat merkin ilman mustetta, ja tarra kirjoihin, joihin et halua koskea.
- Tee koepainallus luonnospaperille, kuten Library of Congress neuvoo: näet, kuinka lujaa pitää painaa ja kuinka terävä jälki on20.
- Merkitse etusisäkansi tai esilehti kirjan ollessa tasaisesti auki.
- Anna musteen kuivua ennen kuin suljet kirjan, jotta merkki ei siirry vastakkaiselle sivulle. Library of Congress, jonka arkistomuste kuivuu hitaasti, jättää kirjansa jopa yön yli auki20.

Onko sinulla jo piirros, logo tai lapsen luonnos? Siitä voi tulla personoitu kohokuvioitu ex libris, kunhan se mahtuu noin 4 cm:n ympyrään.

Usein kysyttyä
Mitä ex libris tarkoittaa latinaksi?
”Jonkun kirjoista”, usein käännettynä ”jonkun kirjojen joukosta”: ex ilmaisee alkuperää, libris on sanan liber, kirja, monikon ablatiivi1,3.
Mikä ex libris tarkalleen on?
Kirjan sisäpuolelle tehty merkki, joka osoittaa kirjan omistajan. Useimmiten se on merkki, jossa on omistajan nimi ja joskus tunnuslause tai vaakuna2.
Miten ex libris kirjoitetaan?
Latinankielinen ilmaus kirjoitetaan kahtena sanana, ja suomessa tavallisin muoto on ”ex libris”. Ranskaksi kirjoitetaan ”ex-libris” tai vuodesta 1990 myös ”exlibris”1.
Mihin ex libris laitetaan?
Etukannen sisäpuolelle (etusisäkanteen), muuten esilehdelle1.
Mitä ex libris on englanniksi?
Liimattavasta merkistä käytetään sanaa bookplate ja itse ilmauksesta sanaa ex libris. Englanninkieliset museot luetteloivat nämä grafiikanlehdet nimellä ”bookplate”7.
Vahingoittaako leimasin kirjaa?
Muste on pysyvää: juuri sitä omistusmerkiltä halutaan. Hyvin ohuessa paperissa se voi läpäistä sivun: tee koepainallus ja anna kirjan kuivua auki20. Harvinaiseen kirjaan kannattaa valita liimattava tarra.
Mitä eroa on ex libriksellä ja supralibroksella?
Ex libris on kirjan sisällä. Supralibros painetaan kirjan kanteen, ulkopuolelle: omistajan vaakuna tai nimikirjaimet10.
Lähteet
- ”Ex-libris”, Dictionnaire de français, Larousse. larousse.fr
- ”Ex-libris”, Dictionnaire de l'Académie française, 9. painos. dictionnaire-academie.fr
- ”Ex-libris”, Trésor de la langue française informatisé, CNRTL. cnrtl.fr
- ”Exlibris”, Duden. duden.de
- ”Ex-líbris”, Dicionário Priberam da Língua Portuguesa. priberam.org
- Laatta EA22878, British Museum. britishmuseum.org
- Hans Iglerin ex libris, Franks,German.1786, British Museum. britishmuseum.org
- ”Bookplate of Hildebrand von Brandenburg”, Art Institute of Chicago. artic.edu
- A. Dürer, ”Liber Bilibaldi Pirckheimer”, National Gallery of Art, Washington. nga.gov
- E. Castle, ”Book-Plates”, Encyclopædia Britannica, 11. painos, 1911. wikisource.org
- W. Hamilton, French Book-plates, Lontoo, 1896. gutenberg.org
- C. Duroselle-Melish, ”Book Stamps”, The Collation, Folger Shakespeare Library, 2019. folger.edu
- ”Curses in Rare Books”, Catholic University of America Libraries, 2021. lib.cua.edu
- ”History”, The Bookplate Society. bookplatesociety.org
- ”Bookplates (ex-libris)”, Deutsches Buch- und Schriftmuseum, Deutsche Nationalbibliothek. dnb.de
- ”Société française des collectionneurs d'ex-libris”, data.bnf.fr. data.bnf.fr
- E. R. J. Gambier Howe, Franks Bequest. Catalogue of British and American Book Plates, British Museum, 1903. archive.org
- K. Rödel (toim.), FISAE Newsletter nro 76, 2021. savb.lt
- ”International Federation of Ex-Libris Societies (FISAE)”, Union of International Associations. uia.org
- ”Ownership Marking of Paper-Based Materials”, Library of Congress. loc.gov
- M. Lester, ”The Care of Books”, The La Trobe Journal, nro 45, 1990. slv.vic.gov.au
- A. Golden, ”What is a Bookplate?”, Books Tell You Why, 2020. bookstellyouwhy.com





